Joulun jälkitunnelmissa

Muistan erään joululahjan vuosien takaa. Olin varmaankin alle 10 vuotias kun sain kummitädiltäni kirjan, jossa oli jouluisia ajatelmia, runoja ja tarinanpätkiä. Tuo kirja oli silloin maailman tylsin ja oudoin joululahja, pettymys lähinnä. Nyt jälkeenpäin sitä on oppinut arvostamaan...
Kirja oli Elina Karjalaisen Pieniä sanoja sinulle jota ajattelen joulun aikaan.

Näin joulun jälkeen voi taas miettiä, oliko joulumieltä? joulussa mieltä? mitä mieltä?
Menikö se taas kiireessä ja ähkyssä ja tuhottomassa lahjapaperikasassa?

No, meni miten meni. Tässä ote yllä mainitusta opuksesta. Joulumieltä kaikille :)

Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut. Vain pieni nyyti, se joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaisten ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.
– Hauskaa joulu nyyti kuiskasi kainoisti.
 – Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska, sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu, kun se tulee?
 – Sehän on täällä, nyyti mutisi ja istuutui sukulaisineen lumeen. Saako katsoa?
Teillä on ihmeellisen kaunis kuusi.
– Ja noin paljon ruokaa, sanoi joku sukulaisista uneksien.
– Ja oikeita lahjoja, sanoi joku toinen sukulainen.
Olen uneksinut koko elämäni ajan, että saisin nähdä tämän läheltä, nyyti lopetti ja huokaisi.

Tuli hiljaisuus. Kynttilät paloivat rauhalisessa yössä liikkumattomin liekein. Nyyti ja sen sukulaiset istuivat aivan hiljaa. Saattoi tuntea miten he ihailivat ja kaipasivat, se tuntui yhä voimakkaammin ja voimakkaammin ja lopulta Muumimamma siirtyi lähemmäksi Muumipappaa ja kuiskasi:
– Eikö sinunkin mielestäsi?
– Niin, mutta jos, muistutti Muumipappa.
– Joka tapauksessa, sanoi Muumipeikko. Jos joulu suuttuu, voimme ehkä pelastautua kuistille. Sitten hän kääntyi nyytin puoleen ja sanoi:
– Olkaa hyvä, kaikki on teidän. Nyyti ei voinut uskoa korviaan. Se meni varovasti kuusta kohti, ja sen jäljessä tuli koko rivi sen sukulaisia ja ystäviä tuntokarvat hartaudesta väristen. Niillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut omaa joulua.
(Tove Jansson)

Makeanhimoon

Jälkiruokaa vailla, päätin pitkästä aikaa leipoa jotain. En ole mikään kovin kummoinen leipoja, ainakaan en osaa MITÄÄN ilman ohjekirjaa. Lettutaikinaankin pitää aina varmistaa aineiden suhteet ja määrät kirjasta. Jotenkin vain nämä mitta-asiat eivät jää mun mieleen.
Olen kuitenkin reippaan kokeileva leipoja, silloin harvoin kun innostun jotain tekemään. Vaikka aloittaisin hommat aina nenä kiinni keittokirjassa, saatan silti tehdä jotain aivan muuta, mitä ohje sanoo. Hmm.

Tänään tein kauralastuja.
Yksinkertaisuudessaan herkullisia ja niin mukavan nopeita tehdä.
Tosin, mun kauralastuista tuli taas jotain aivan muuta ja vieläpä todella hyviä!

Tässäpä pieni tehtävä: Reseptin luettuasi, ehdota nimeä näille kekseille! Tiedä vaikka keksisin jonkun pienen palkinnon parhaasta ehdotuksesta...Ehdotukset kommentoimalla siis :)

TOISTAISEKSI NIMETTÖMÄT KEKSIT

50 g margariinia
vajaa 2dl kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 dl sokeria
1 muna
Auringonkukan siemeniä
Kuorittuja hampun siemeniä
Mantelirouhetta
3 rkl sitruunamehua

Sulata rasva kattilassa ja lisää kaikki ainekset nopeasti sekoittaen. Siemeniä saa laittaa ihan oman maun mukaan, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että taikina kävisi kuivaksi.
Uuni 200 C ja 5-7 min.

Sinistä ja ruskeaa

Mielessä kutkuttaa monia asioita...tänä aamuna pintaan nousi jälleen kaipuu valokuvavedostuksen ja nimenomaan erikoistekniikoiden pariin.
Kuvataidekoulun pimiön kaapissa olisi kemikaalit odottamassa...

Esittelen teille lyhyesti kaksi mielenkiintoista, itselle tärkeää vedostustekniikkaa:
Syanotypia ja Van dyke brown. Vanhoja tekniikoita, joista löytyy suomenkielistä tietoa kovin vähän. Englanninkielentaitoiset löytävät paljonkin tietoa netistä. En kuitenkaan lähde tässä sen kummallisemmin teko-ohjeita sanelemaan, sen verran monivaiheisia tekniikat ovat. Kysyä saa toki lisää, jos kiinnostus heräsi!

Syanotypia- eli sinikopiotekniikka on vanha vuodelta 1842 peräisin oleva valokuvatekniikka. Syanotypia perustuu kahteen rautasuolaan, jotka yhdistetään ja valotetaan UV-valolla (UV-lamput, aurinko). Valottamisen tuloksena syntyy preussinsininen pigmentti, joka on hyvin säilyvä (ei vesiliukoinen, valoa kestävä) Syanotypiatekniikkaa kutsutaankin siitä syystä myös aurinkokuviksi.

Tietopaketti synaotypiasta löytyy täältä: http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/valokuvauksen_tyopajat_2005/materials/syanotypia.pdf

Van dyke Brown-tekniikka on saanut nimensä kuviin syntyvästä samanlaisesta ruskeasta sävystä, jota käytti aikoinaan taidemaalari Van Dyck öljymaalaustöissään. Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin syanotypia: akvarellipaperille levitetylle seokselle valotetaan kuva negatiivin läpi käyttäen UV-valoa. Vedos syntyy rauta- ja hopeasuolojen avulla.

Itselläni valotuskäytössä on ollut kirpparilta löydetyt solariumit. Hintaansa nähden oikein käteviä laitteita kyseiseen tarkoitukseen, sillä edullisin löytö, puolivartalosolarium taisi maksaa jopa 2 €.

Lisää vedostustekniikoista täältä: http://193.166.40.90/
Ja kemikaalit saapi hankittua täältä: http://hopeavedos.fi/

Esimerkkejä vedoksista, omia tekeleitä vuosilta 2009-2010

Tämä on syanotypia, joka on sävytetty teellä,
siitä ruskea sävytys...

Huivihulluttelua ja suolaisia ötököitä!

Lupailin kirjotella Sigridin blogiin koosteen tästä vauvakerhosta, mutta mielummin omin tämän aiheen itselleni tänne. Sen verran suloista eloilua tuo kerho kuitenkin on!

Viime viikolla taiteiltiin taasen.

Ohjelmassa oli taikataikina-muovailua. Pikku kätöset paineli hienosti sormenkuvia ja rutisteli möykkyjä, joista tuli erinomaisia ötököitä, vaaleanpunaisia ja vaaleanvihreitä.

Taikataikinahan on monille tuttua, helposti ja turvallisesti käytettävää taikinaa joka koostuu suolasta, vehnäjauhosta, vedestä ja öljystä. Lisäsin joukkoon sekotteluvaiheessa pienen tipan elintarvikeväriä. Näin ollen töitä ei tarvitse enää erikseen maalata.

Jokainen ötökkä saa vielä jatkoa: silmiä ja tuntosarvia lisäillään kun teokset ovat kuivuneet. Laitan niistä sitten kuvaa valmiina.

Massailupuuhien jälkeen rentouduttiin huivileikin parissa.

Musiikin tahdissa siliteltiin huivilla kädet, jalat, kasvot jne. Värillisiä huiveja oli 12 kpl:tta joten väririemua riitti! Väinö 2 vuotta sai olla apulaisena kun jaettiin huivit. Väinö myöskin innostui kovasti huiveilusta, kuten kuvista näkyy.

Lopussa tehtiin tiiviimpi piiri ja heiteltiin huiveja ilmaan. Vauvat seurailivat innoissaan värien kirjoa ja kauniisti leijailevia huiveja...ja liikkuvaisimmat pääsivät ottamaan oikein kunnon värikylpyä huivikasan uumeniin...olipa mukavaa :)

Ja vinkkinä, tuollaisia huiveja ja paaaljon muuta mukavaa ja hyödyllistä löytyy täältä: http://www.leikkien.fi/

Piparikaaos

Joulu tulee.

Mutta ei se mitään. Antaa tulla vaan.

Joulumieli on joka vuosi vähän hukassa. Tänä vuonna kaikenlaiset uutuuspuuhat elämässä ja tuo synkkyys pihalla piilottelee joulumieltä.

Lähdin etsimään sitä piparkakku"talo"-rakentelujen merkeissä.

Mutta kukapa jaksais vääntää ainaisia taloja, kun on kaikkia muitakin malleja olemassa! Löysin hauskan blogin, jonka pipariluomusten innoittamana törsäsin kaikki rahat koristeisiin ja olin turhan optimistinen.

http://ebetys.com/blog/category/Piparkakkuty%C3%B6t

Kuvittelin jostain omituisesta syystä ja suuresta itseluottamuksesta johtuen pystyväni edes lähelle samaa. Mansikkamäki blogista löysin hauskan joulukuusen ohjeen ja tämän lisäksi päätin tehdä junan.

Mulla oli tavoite: myyntikelpoisia luomuksia erikoishienoin koristein.

Lopputulos: hädintuskin myyntikelpoisia räpellyksiä oikein perinteisin koristein. Ja juna on niin kallellaan vasemmalle ettei sitä ihan liikenneturvallisuuden vuoksi voi myydä kenellekään.



Ensin tein kuusen oksille kaavat. Joulukuusi siis kasattiin erikokoisista tähtipipareista.

Sitten leikkasin kahteen kuuseen tarvittavan (valtaisan ärsyttävän)määrän. Ja eikun paistamaan.

Pienin tähti oli sakarasta sakaraan 2cm.

Tässäkohtaa pitänee paljastaa, että taikina on kaupan valmista. Semmonen helppo paketti pakastealtaasta, niille tiedoksi jotka viitsii vääntää ite ja vielä tehdä tän kaiken koristeluhomma sen lisäksi. (tämä siis sarkastinen kunnianosoitus niille, jotka itse tekevät hienoilla perinteisillä resepteillä!!)

Kuusen ja junan lisäksi kaivoin vanhan ison sydänmuotin esiin ja tein kaksi sellaista jämätaikinasta.



Koristelu oli mukavaa. Yritin vatkata netistä lainatulla ohjeella pikeeriä (vahvempaa koristelumassaa). Harmi kun ei tullut kuvaa mun aikaansaannoksesta, joka näytti enemmänkin räjähtäneiltä marmorikuulilta kuin niinkään pursotettavalta massalta?!

Päädyin tuttuun tomusokeri-vesi-sitruuna-mössöön.

Hulluna sekoittelin eri värejä ja kummemmin miettimättä pursottelin niitä palojen pintaan. Riemukasta! Hulvatonta!

Ainoastaan kuusen oksat pysyivät hillityssä vihreä-valkoisessa kuosissa. Junasta tuli riemunkirjava, sydämistä tyylikkäät ja kuusesta hieman valuvainen mutta komia.

Palojen yhteenliittämisen suoritin ensimmäistä kertaa itse. Sujuihan se. Jotenkin.

Ensimmäinen joulukuusiversio kääntyi jyrkästi vasempaan. On se vieläkin pystyssä parin päivän jälkeen, mutta...no. Sen saa joku onnekas vaikka joululahjaksi. Säälipisteitä?

Toinen kuusiversio sujuikin jo paremmin.

Juna oli haastava, mutta suoriuduin. Vain yksi sormi paloi!

Kunnes.

Tänään nostin eilen kiinnitetyt luomukset esiin pakkaamista varten. Juna oli aivan kaatumispisteessä!

Voe elämä ja pettymys. Työläin luomus pilalla. Ajatuksissa oli vielä tehdä siihen pätkä raiteita ja jotain muuta pientä rekvisiittaa, mutta eipä enää huvittanut. Tosin onhan se ihan komia tuossa oman kirjahyllyn päällä.

Joulukuusesta tuli ihan kiva, pieniä lahjapaketteja oli mukava vääntää ja niissä on siis ihka oikeat karkit sisällä...

Sydänpipareihin olen oikeinkin tyytyväinen.

Mukavaa joulunodotusta. Älkää haukatko liian isoja paloja ;)



Pikkuista taiteilua!

Nuorena se pitää aloittaa...
Käsityökeskus Sigridissä alkoi keskiviikkona vauvojen taidekerho, jossa minä ja poikani (2kk) olemme ohjaajina.
Aivan mahtavaa! Huullaannuttavaa puuhaa!
Olen lähes menettänyt yöuneni kun suunnittelen tohkeissani kaikkia mukavia puuhia kerholle ja ihanille kerholaisilleni.
Mukana oli 4-9 kk:n ikäisiä pienokaisia sekä ekstrana yksi 2-vuotias joukossa. Ensimmäinen kerta kului isänpäivälahjoja puuhastellen, niistä en vielä kerro tässä vaiheessa tietenkään enempää, jotta yllätys ei mene pilalle. Kokeilimme myöskin ihan perinteistä maalailua, vauvaa kädestä kiinni pitäen. Syntyi hauskoja pieniä tauluja!
Kerho on nyt joulukuun puolivälin tienoille asti, joka toinen keskiviikko, mutta ajatuksissa olisi jatkaa taas alkuvuonna, jos vaan saan seurakseni muitakin kerholaisia vielä! Katsotaan...
Lupaan, että Sigridin blogista löytyy loppuvuonna yhteenveto kerhosta ja kaikesta mukavasta mitä puuhasimme, muistakaas käydä kurkkimassa: http://kasityokeskussigrid.blogspot.com/

Tästä taiteilusta innostuneena jatkoin puuhailuja vielä kotonakin. Teimme papalle isänpäivälahjaksi tyylikkään sienitaulun: käsistä tuli kanttarelleja, jaloista suppilovahveroita ja äiti hieman jatkoi taulua vesiväreillä maalaten.


















Käytimme painamiseen ihan tavallista askartelumaalia. Pidin vieressä vesikuppia, jossa heti pääsi pesemään tassut ja nassut. Hyvin sujui, eikä pikkuisen kädet ja jalat pinttyneet väristä ollenkaan.

Mitähän kivaa seuraavaksi keksitään... :)

Aamun aloitus

Kaiken tämän nykyisen rytmittömän vauvaelämän keskellä elimistö tarvii kovasti voimaa, energiaa ja ennenkaikkea hyvää ruokaa.
Joskus reilu vuosi sitten törmäsin erikoiseen aamupuuroreseptiin, josta sittemmin tuli mun joka päiväinen leipäni :)
Kyseinen annos sisältää vähän kaikkea, mitä ihminen tarvitsee:
Sopivasti hiilareita, proteiinia, kalsiumia, rasvaa ja vitamiineja.

Suosittelen lämpimästi!

Superpuuro
- kaurapuuroa/4viljan/ruispuuroa, itselle sopiva määrä veteen keitettynä
- ripaus suolaa
- kotimaisia marjoja, tuoreena/sulatettuna
- raejuustoa
- mehukeittoa oman maun mukaan
- siemeniä, esim. kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä

Pikkusen hyvin lähtee päivä käyntiin tämän annoksen jälkeen!

11092011

Niin kuin me olisimme
yhdessä nähneet kauneuden
jo kauan sitten
ja viimein päässeet siitä iloitsemaan
kun sinä synnyit.
Niin selvää meille kaikki,
niin tuttua,
niin jännittävää ja hauskaa.
Kauneus on maa ennen meitä,
me muistamme sen oikein hyvin
ja sinne yhä
pujahdamme salaa aikuisilta.
Siellä kulkevat lapset ja mummot
käsikädessä
ikivanhojen puitten alla,
siellä he ilmaantuvat
sukupolvi toisensa jälkeen
piristämään maailmaa,
sen synkkää ja ikävää
hetken kestävää-elämää,

liehu lapsi, hypi mummo
on riemun raikkahin aika.

Eeva Kilpi

***
Tehdään lapselle laulu.
Lauletaan taivaasta,
merestä, maasta ja puista,
tästä kaikesta,

         joka meitä ihmisiä täällä ympäröi.
 Lauletaan äidinmaidosta,
jota lapsi juuri söi.

Tehdään lapselle laulu,
lauletaan tuu, tuu, tuu.
Lauletaan aurinkolaulu
ja lauletaan täysikuu.

Lauletaan perhosesta,
joka ilmassa ilakoi
ja kivistä joiden laulu
meren rannalla hiljaa soi.
Jukka Itkonen

***
Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi.

Miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä
valoa viattomuutta
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.

Elämä
pitele hellin lujin käsin aarrettasi.
Varo pudottamasta sylistäsi
tomuiselle kiviselle tielle
ennen kuin nämä
nauravat ruusuvarpaat
valmiit vahvat
hyppimään kiipeilemään kivien yli.
Innolla. Ilolla.
Maaria Leinonen

***
Näetkö? Nuo sormet pienet liikkuvat,

liikkuvat unensa lävitse.

Ne ehkä kertovat jotakin,

kertovat jotakin tarinaa

vailla loppua, vailla alkua, ne ehkä kertovat

mitä aikaisemmin päivällä tapahtui, tai

kymmenen sukupolvea sitten.

Huoleti ne hypistelevät maailmaa,

ottavat sen ja pudottavat pois.

Hypistelevät sydäntä,

sen sydäntä joka nyt juuri sattuu katsomaan.

Ottavat sen. Pudottavat pois.
Lassi Nummi

 

***
<3

Ihana syksy!

Sain eilen puhdin taas kurkistella puutarhaani ja sen antimia. Se on nyt ollut hieman retuperällä erinäisistä syistä johtuen, lähinnä omasta laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta.

Tässä pieniä kuvaherkkuja syksyn antimista, resuiselta kasvimaalta ja huonosti kastelluilta ruukuilta :)

Viime vuoden keväällä perustin meidän kotipihaan sydämen muotoisen kasvimaan. Ensimmäisenä vuonna siellä oli mansikkaa, salattia, ja tomaattia.

Tänä vuonna mansikkasato jäi vaisuksi, mutta toinen puolisko tuotti herneitä, sipulia, porkkanaa, tilliä ja persiljaa. Retiisit ja ruohosipulit eivät menestyneet laisinkaan.
Kasvatin ensimmäistä kertaa porkkanaa, eikä todellakaan tullut mieleeni maan harvennus, joten sato on melko persoonallisen näköinen ;)

Viime vuonna istutettu pensasmustikka tuotti ensimmäistä satoa tänä kesänä! Muutama marja aina kerrallaan, mutta oiva pieni suupala kuitenkin.

Meidän pihalla on näiden istutuksien lisäksi runsashedelmäiset omenapuut sekä mahtava luumupuu, joka tuottaa pieniä makeita "karkkeja".

Laitoimme myös chiliä ja tomaattia ruukkuihin, sato vasta kypsymäisillään! Keittiön ikkunalla basilika ja oregano eleli omaa elämäänsä, tänään pilkoin kuivuneet oksat suoraan ruokaan...

Bon apetit!

Ruma, mutta rakkaudella tehty

Ei ole musta ihan kaiken ompelijaksi, ei.
Mutta tarkoitus ja ajatus on pääasia, ei niinkään se lopputulos!

Sain mammaltani pussillisen Finlaysonin tilkkuja. Innostuin tekemään niistä vauvalle pehmokirjaa. Kanteen löysin uudempaa, paksuhkoa kangasta, reunoihin kanttinauha, sisäsivuille mm. nappeja, lenkkejä, taskuja, tilkkuja ym...
Onhan se soma, mutta...
No, joka tapauksessa. Tässä teille ihasteltavaksi tyylikäs kirja, joka vauvan unelma opus!

Tilkkujen leikkausta ja suunnittelua. Halusin tehdä aina yhden aukeaman eri
väreillä. Esim. punainen aukeama, ruskea, sininen, turkoosi, keltainen jne.

Ylh. vas. Sivujen suunnittelua. Keltainen sivu, musta villalankakuviointi.
Turkoosin aukeaman toinen osa, huovutettuja villapötkylöitä.
Alh. vas. Pinkki aukeama, nappeja ja tasku. Reunoihin tuli kanttinauhat.
Alh. oik. Oma suosikki, ruskean aukeaman pehmokukka, sisällä vanua.

VALMIS! Tottakai sivut pursuilevat ulos. Ja tietysi kanttaukset on ihan vink-
sallaan. Ja hups, sivujen kiinnitysvaiheessa aukeamat menivät sekaisin,
mutta ei se haittaa. Kenties lisään tähän vielä napin ja kiinnityslenkin,
jotta pysyisi vähän enemmän "kiinni" :)

Viime metrit, sentit ja mittanauhat

Viikko laskettuun aikaan. Olen turvonnut ankka, kyllästynyt tähän holtittomaan ja hallitsemattomaan olemiseen, kipuihin, särkyihin, puutumisiin ja ennakoiviin supistuksiin. Joko pian voisit tulla pikkuinen?

No, mutta aikaa on ollut taas riittävästi erinäisille puuhailuille, suunnitteluille, visioille...ja myös joidenkin asioiden toteuttamiselle! Olen jälleen ylittänyt itseni ja odotukseni moninkertaisesti!
Kädet särkien, sormen päät tunnottomana ja selkä kipeänä, mutta jotain sain aikaiseksi...

Mitäköhän syntyy...?

Olin Käsityökeskus Sigridin kestovaipan ompelukurssilla perjantaina!
Menetin yöunet innostuksissani ja seuraavana päivänä soitin ohjaajalle,
että nyt on saatava kankaita kotiin jotta pääsen tekemään lisää!
Tässä pari valmista räpellystä:

S-kokoisia taskuvaippoja vuotosuojilla, tämä puna-viher-keltainen on

täysin oma luomus tilkuista! Saas nähdä kuinka pitäviä ovat...

hieman epäilyttää kyllä, kun on kyse omista ompeluista!

Vielä on työn alla yksi M-kokoinen versio, ötökkäisestä PUL-kankaasta

joka näkyi ylemmässä kuvassa.

Vanhat flanellit ja yksi loppuun käytetty bambukuituinen t-paita saivat uuden

elämän taskuvaipan imuina. T-paidan päällystin vielä flanellipaidan selkämyk-
sellä, jotta se pysyisi paremmin kasassa.

Tästä on hyvä jatkaa odottelua...ja odotella pissoja ja kakkoja ;) hah!

Lisäys, 21.8.2011 klo 16:34

Sain valmiiksi M-kokoisen vaipan myös. Nyt tuli kyllä kaikkien aikojen

surkein räpellys! Jouduin ratkomaan pari kertaa ja ompelemaan

saumoja uudestaan monessa kohdassa...ai ai...

Mutta tässä katseltavaksi työvaiheita :)

Valmis! Ihan hienohan se on, mutta en ymmärrä miten tuo
alaosa levenee noin hurjasti? Ja tarranauhojen reunat törröttää
ikävästi, voipi olla terävät. Pitänee vähän vielä parannella :)

Jotain aivan muuta...

Se on taas se aika. Punaista, mustaa ja pikkukärpäsiä. Meidän pihassa on marjapensaita n. 10 kpl:tta, eli vielä aivan kohtuullisesti. Nyt äitiyslomalla on ollut jopa siedettävän mukavaa ottaa jakkara puskan viereen ja noukkia herkkuja talteen. Tänä vuonna keitän lähes kaiken mehuksi, ei yhtään hilloja tällä kertaa kun viime vuotisiakin löytyy vielä jääkaapista.

Yleensä mielessä pyörii joka syksy samainen kysymys: mitäköhän muuta näistä marjoista vois tehdä?
Ja nyt ne marjat, jotka eivät päädy mehuksi, pääsevät tälle ihanalle reseptilistalle jonka jaan teidän kanssa...





















PUNAHERUKKA-KOOKOS/MANTELIPAISTOS

Valmistusaika: 30 min

Annoksia: 6 kpl
Energiapitoisuus: 178kcal/annos
Annoksen paino: 100 g

Punaherukka	6	dl
kananmunaa	2	kpl
Hedelmäsokeri	0,8	dl
Kookoshiutale	0,5	dl
Vehnäjauho puolikarkea	0,5	dl
Mantelilastu	0,5	dl

Makoisa jälkiruokaohje, johon uppoaa mukavasti marjoja...

Kaada punaherukat pyöreään, matalaan vuokaan. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja kääntele joukkoon, manteli, kookoshiutaleet ja vehnäjauhot. Levitä taikina kaapimen avulla marjojen päälle. Kuorruta marjoja 175-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kera kylmänä tai haaleana.
Voit soveltaa ohjetta käyttämällä joko pelkkää mantelia tai pelkkää kookosta.

 MUSTAHERUKKAMURU

Valmistusaika: 10 min
Annoksia: 4 kpl
Energiapitoisuus: 253kcal/annos
Annoksen paino: 120 g

<>  <>  <>  <> 

Digestivekeksi täysjyvä	2	kpl
Mantelilastu	2	rkl
Hedelmäsokeri	1	rkl
Go green vispi	2	dl
Mustaherukka	200	g
Vaniljasokeri	3	tl

Superherkuttelijoille...mmm...

Murenna keksit ja lisää manteli sekä sokeri joukkoon.

Vatkaa jääkaappikylmä vaniljakastike pehmeäksi vaahdoksi. Jätä muutama mustaherukka koristeluun. Pane loput, melkein jäiset mustaherukat sekä vaniljasokeri leikkuuterällä varustettuun monitoimikoneen kulhoon ja hienonna ne. Lisää vaniljakastikevaahto joukkoon ja sekoita.

Jaa vaahto laseihin ja levitä muruseos päälle.

Pyöräytä loput jäiset mustaherukat tomusokerissa ja asettele ne ja valkosuklaakoristeet muruseoksen päälle. Tarjoa heti.

GoGreen vispi on kauravalmiste ja näin ollen kevyempi vaihtoehto. Voit myös käyttää esim. Vanilla-vaahtoa ja hedelmäsokerin tilalla fariinisokeria!

KARVIAISVISPIPUURO

Valmistusaika: 20 min
Annoksia: 4 kpl
Energiapitoisuus: 175kcal/annos
Annoksen paino: 290 g

Karviainen	175	g
vettä	10	dl
Mannasuurimo tumma	1,5	dl
Sokeri	1	dl

Terveellistä hyvää!

Poista karviaisista karat esim. pienillä saksilla. Olen joskus, kun on ollut kiire tai laiskottanut, käyttänyt marjoja sellaisenaan. Karat hienontuvat sauvasekoittimella. Lisää marjat ½ litraan vettä ja keitä hetken aikaa kunnes ne ovat pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella elleivät ole soseutuneet tarpeeksi. Lisää loppuvesi, kuumenna kiehuvaksi ja vispilöi joukkoon tummat mannasuurimot. Kuumenna kiehuvaksi välillä sekoittaen. Lisää sokeri ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 7 minuuttia. Sekoita välillä, ettei puuro tartu pohjaan. Nosta kattila jäähtymään kylmään veteen esim. tiskialtaaseen. Vatkaa vaahdoksi ja nauti maidon kera.

Ja eikun kokeilemaan :)

Nautinnollisia marjahetkiä!

ps. Reseptit eivät ole täysin omaa käsialaa, erinäisiä bongailuja netistä yhdistellen omia kokeiluja :)

Retroilua ja palloja

Uutta väriä pintaan

Saatiin hoitopöytä lahjoituksena. Sen on joku itse tehnyt. Sellainen ihan tavallinen lipasto, johon päälle tulee hoitoalusta. Edellinen omistaja oli maalannut laatikot jännällä harmaan-ruskealla. Ensin tuumailin, että eiköhän se nyt mene ihan tuollaisena. Sitten tulin toisiin aatoksiin...päätin maalata laatikot uuteen uskoon.

Harmi kun ei taaskaan tullut mieleen ottaa kuvaa tuosta pöydästä kokonaisuudessaan ennen maalausprojektia. Ainoastaan laatikoiden pohjavärin maalausvaiheesta löytyy otoksia, joissa näkyy vielä vanhat ruskeanharmaat laatikot. Muistin, että ostin kerran rautakaupasta jotain todella kirkkaan vihreää maalia pienen purkin. Oikein sellainen retro-myrkyn vihreä! Sen hinta oli 5 €, kenties joku sävytysvirhe tullut tms. kun se oli niin halpa ja löytyi alennuskorista. Nyt tuo sävy sopi paremmin kuin hyvin käyttötarkoitukseensa!

Maalasin laatikot siis vihreäksi. Pöydän runko sai jäädä valkoiseksi, samoin laatikoiden nupit. Yhdessä mieheni kanssa suunnittelimme laatikon kylkeen koristemaalauksen. Tässä puuhastelua tuon sapluunamaalauksen kanssa:

Sapluunoiden leikkausta

Apuviivojen piirtäminen, sekä suojateippien laittoa

Itse maalausprojektia...

VALMIS!

Sinistä, punaista, keltaista...

"Pieni" vauvanvaatehuuma menossa :) Tiedän, ei kannattaisi ostella paljoa etukäteen kun ei tiedä mikä sitten on kätevin pukea omasta mielestä, mikä toimii parhaiten ja sitäkään ei tiedä minkä kokoiset vaatteet menevät alussa ja mitkä hetken päästä.
Kuitenkin hankintoja on tullut tehtyä. Tänään viimeksi tuli pari postipakettia ihanien sisältöjen kera...mm..kenties esittelen niitä ihan piakkoin myös teille!

Ostettujen vaatteiden ohessa olen toki saanut myös lahjoituksia. Viimeisin pussukka sisälsi ihanuuksien lisäksi paljon itselleni vieraita värejä: vaalean sinistä ja valkoista, mm. lähes käyttämättömiä äitiyspakkauksen bodeja. Kiitos näistä Tuulille!

Sain mahtavan ajatuksen: värjään kaikki kivat, mutta tylsän väriset vauvan vaatteet.
Melkoinen operaatio, mutta osa 1 suoritettu onnistuneesti! (Äitiyspakkausta odotellen....)
Käytin värjäämisessä Emo-tuotannon tekstiilivärejä, jotka oikein käytettynä vastaavat kaupasta ostetun vaatteen väriä, joten en koe että värjäämisestä olisi haittaa pikkuiselle. Tärkeintä on muistaa kunnon huuhtelut ja jälkipesut.

Värjätä voi monella tapaa. Isommat kilomäärät kannattaa pyöräyttää pesukoneessa, helppoa ja vaivatonta. Useimmiten itsellä värjättävää on paljon mutta sävyvalikoimaa mielessä lähes yhtä paljon, joten olen todennut kylmävärjäyksen tähän tarkoitukseen sopivimmaksi. Kylmävärjäys eli itse kutsumani pussivärjäys vaatii hieman vaivannäköä ja paljon vettä, sekä paikan jossa saa roiskia ja lotrata kunnolla, mutta värisävyjä voi sekoittaa vaikka yhtä yhdelle paidalle kerrallaan. Lopputuloksesta ei aina voi olla täysin varma, sillä itse en harrasta pussivärjäyksessä mitään mittauksia tai laskelmia. Pussivärjäyksessä usein käy myös niin, että lopputulos jää kirjavaksi, tämä useimmiten ei itseäni ole haitannut.
Kesällä ihanaa puuhastelua ulkona ja mikäs sen mukavampaa kuin lotrata sadevedellä! Säästeliästä ja helppoa!

Pussivärjäys pikakelauksena:
Tarvitset:
- erilaisia ämpäreitä ja vateja
- muovipusseja
- sekoitustikku/lusikka, annosteluun lusikoita tms
- Emo-tuotannon värjäysvärit, joita voi tilata myös suoraan multa hieman edullisemmin!!
 http://www.emotuotanto.fi/varjays.html
- Kiinnityssuola
- Suojakäsineet
- Hyvän paikan jossa sotkea, mielellään ulkona

Väri nappaa herkästi kiinni mm. puupintoihin, kaakeleiden saumoihin ja ihoon joten työpisteen ja itsensä suojaaminen suositeltavaa!

Viralliset ohjeet mittoineen löydät täältä: http://www.emotuotanto.fi/varjays_ohje.pdf

1. Liota kiinnityssuola kuumaan veteen
2. Lorauta väripulloista haluttuja värejä ja sekoita. Väri näyttää tässä vaiheessa usein paljon tummemmalta kuin lopputulos ja jotkut värit ovat väripitoisuudeltaan toisia voimakkaampia. Sekoittelun oppii parhaiten kokeilemalla.
3. Lisää liemeen vettä. Arvioi nesteen riittoisuus ajatellen värjättävää tekstiilimäärää.
4. Upota kostutettu tekstiili väriliemeen
5. Huljuttele ja rutistele tekstiiliä värissä riittävän kauan, jotta väri imeytyy tasaisesti.
Vinkki: aloita värjääminen esim. keltaisesta, josta sekoitat helposti oranssia tai ruskeaa lisäilemällä pikkuhiljaa punaista ja mustaa jne. Välisävyistä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti.
Jos värjäät enemmän kuin n. 4 t-paidan kokoista tekstiiliä, niin huomioi että kiinnityssuolaa pitänee lisätä viimeisiin eriin.

Kunpa olisin ottanut kuvat vaatteista ennen värjäystä...mutta voit ehkä kuvitella, kun nämä ovat olleet valkoisia, luonnonvalkoisia tai vaalean sinisiä...

6. Laita värikylläinen tekstiili muovipussiin. Samaan pussiin voi laittaa monta samalla liemellä värjättyä tekstiiliä. Kaada perään värilientä niin, että tekstiilit pysyvät kunnolla litimärkinä. Sulje pussi kevyesti solmien.

7. Tekstiilit jätetään "muhimaan" n. vuorokaudeksi lämpimään paikkaan. Välillä pusseja voi pyöritellä ja rutistella jotta väri imeytyy entistäkin tasaisemmin.

HUUHTELU. Tärkeä vaihe. Itse varasin tätä vaihetta varten kolme ämpäriä ja lähistölle rutkasti sadevettä (älä välitä neulasista ja muista roskista...). Liotin yhtä bodia tai paitaa n. 4-6 kertaa puhtaassa vedessä. Ämpäreitä ei tarvitse täyttää täyteen, riittää että vettä on n. 1/3.

8. Avaa suljettu pussi, kaada ja rutistele värikylläinen liemi yhteen astiaan. (Kaada kaikki ylijäämäliemet sävystä riippumatta samaan astiaan, jotta hävittäminen olisi helpointa.)

9. Puristele, huljuta, liota kunnolla puhtaassa vedessä. Vaihda aina uuteen puhtaaseen ämpäriveteen. Huuhtele, kunnes huuhteluvesi on jokseenkin kirkasta tai edes sinne päin :) Huuhteluvesiä voi kaataa pieniä määriä luontoon.

10. Aseta eri sävyiset tekstiilit vielä puhtaisiin pusseihin tai muihin astioihin niin, että esim. ruskea ei pääse kosketuksiin keltaisen kanssa jne. Vielä tässä vaiheessa saattaa irtoväri jättää vaaleampaan tekstiiliin läikkiä tummemmista sävyistä!

11. Heitä koko satsi pesukoneeseen. Yritä olla nopea koneen päälle laittamisen kanssa jotta eri värit eivät edelleenkään pääse liiaksi kosketuksiin toistensa kanssa. Pieni annos pesuainetta ja pesu +60 ja irtoväri on poissa!
12. Ylimääräiset värjäysliemet kaadat helpoiten vessan pönttöön.

TÄSSÄ TULOKSIA: