Huivihulluttelua ja suolaisia ötököitä!

Lupailin kirjotella Sigridin blogiin koosteen tästä vauvakerhosta, mutta mielummin omin tämän aiheen itselleni tänne. Sen verran suloista eloilua tuo kerho kuitenkin on!

Viime viikolla taiteiltiin taasen.

Ohjelmassa oli taikataikina-muovailua. Pikku kätöset paineli hienosti sormenkuvia ja rutisteli möykkyjä, joista tuli erinomaisia ötököitä, vaaleanpunaisia ja vaaleanvihreitä.

Taikataikinahan on monille tuttua, helposti ja turvallisesti käytettävää taikinaa joka koostuu suolasta, vehnäjauhosta, vedestä ja öljystä. Lisäsin joukkoon sekotteluvaiheessa pienen tipan elintarvikeväriä. Näin ollen töitä ei tarvitse enää erikseen maalata.

Jokainen ötökkä saa vielä jatkoa: silmiä ja tuntosarvia lisäillään kun teokset ovat kuivuneet. Laitan niistä sitten kuvaa valmiina.

Massailupuuhien jälkeen rentouduttiin huivileikin parissa.

Musiikin tahdissa siliteltiin huivilla kädet, jalat, kasvot jne. Värillisiä huiveja oli 12 kpl:tta joten väririemua riitti! Väinö 2 vuotta sai olla apulaisena kun jaettiin huivit. Väinö myöskin innostui kovasti huiveilusta, kuten kuvista näkyy.

Lopussa tehtiin tiiviimpi piiri ja heiteltiin huiveja ilmaan. Vauvat seurailivat innoissaan värien kirjoa ja kauniisti leijailevia huiveja...ja liikkuvaisimmat pääsivät ottamaan oikein kunnon värikylpyä huivikasan uumeniin...olipa mukavaa :)

Ja vinkkinä, tuollaisia huiveja ja paaaljon muuta mukavaa ja hyödyllistä löytyy täältä: http://www.leikkien.fi/

Piparikaaos

Joulu tulee.

Mutta ei se mitään. Antaa tulla vaan.

Joulumieli on joka vuosi vähän hukassa. Tänä vuonna kaikenlaiset uutuuspuuhat elämässä ja tuo synkkyys pihalla piilottelee joulumieltä.

Lähdin etsimään sitä piparkakku"talo"-rakentelujen merkeissä.

Mutta kukapa jaksais vääntää ainaisia taloja, kun on kaikkia muitakin malleja olemassa! Löysin hauskan blogin, jonka pipariluomusten innoittamana törsäsin kaikki rahat koristeisiin ja olin turhan optimistinen.

http://ebetys.com/blog/category/Piparkakkuty%C3%B6t

Kuvittelin jostain omituisesta syystä ja suuresta itseluottamuksesta johtuen pystyväni edes lähelle samaa. Mansikkamäki blogista löysin hauskan joulukuusen ohjeen ja tämän lisäksi päätin tehdä junan.

Mulla oli tavoite: myyntikelpoisia luomuksia erikoishienoin koristein.

Lopputulos: hädintuskin myyntikelpoisia räpellyksiä oikein perinteisin koristein. Ja juna on niin kallellaan vasemmalle ettei sitä ihan liikenneturvallisuuden vuoksi voi myydä kenellekään.



Ensin tein kuusen oksille kaavat. Joulukuusi siis kasattiin erikokoisista tähtipipareista.

Sitten leikkasin kahteen kuuseen tarvittavan (valtaisan ärsyttävän)määrän. Ja eikun paistamaan.

Pienin tähti oli sakarasta sakaraan 2cm.

Tässäkohtaa pitänee paljastaa, että taikina on kaupan valmista. Semmonen helppo paketti pakastealtaasta, niille tiedoksi jotka viitsii vääntää ite ja vielä tehdä tän kaiken koristeluhomma sen lisäksi. (tämä siis sarkastinen kunnianosoitus niille, jotka itse tekevät hienoilla perinteisillä resepteillä!!)

Kuusen ja junan lisäksi kaivoin vanhan ison sydänmuotin esiin ja tein kaksi sellaista jämätaikinasta.



Koristelu oli mukavaa. Yritin vatkata netistä lainatulla ohjeella pikeeriä (vahvempaa koristelumassaa). Harmi kun ei tullut kuvaa mun aikaansaannoksesta, joka näytti enemmänkin räjähtäneiltä marmorikuulilta kuin niinkään pursotettavalta massalta?!

Päädyin tuttuun tomusokeri-vesi-sitruuna-mössöön.

Hulluna sekoittelin eri värejä ja kummemmin miettimättä pursottelin niitä palojen pintaan. Riemukasta! Hulvatonta!

Ainoastaan kuusen oksat pysyivät hillityssä vihreä-valkoisessa kuosissa. Junasta tuli riemunkirjava, sydämistä tyylikkäät ja kuusesta hieman valuvainen mutta komia.

Palojen yhteenliittämisen suoritin ensimmäistä kertaa itse. Sujuihan se. Jotenkin.

Ensimmäinen joulukuusiversio kääntyi jyrkästi vasempaan. On se vieläkin pystyssä parin päivän jälkeen, mutta...no. Sen saa joku onnekas vaikka joululahjaksi. Säälipisteitä?

Toinen kuusiversio sujuikin jo paremmin.

Juna oli haastava, mutta suoriuduin. Vain yksi sormi paloi!

Kunnes.

Tänään nostin eilen kiinnitetyt luomukset esiin pakkaamista varten. Juna oli aivan kaatumispisteessä!

Voe elämä ja pettymys. Työläin luomus pilalla. Ajatuksissa oli vielä tehdä siihen pätkä raiteita ja jotain muuta pientä rekvisiittaa, mutta eipä enää huvittanut. Tosin onhan se ihan komia tuossa oman kirjahyllyn päällä.

Joulukuusesta tuli ihan kiva, pieniä lahjapaketteja oli mukava vääntää ja niissä on siis ihka oikeat karkit sisällä...

Sydänpipareihin olen oikeinkin tyytyväinen.

Mukavaa joulunodotusta. Älkää haukatko liian isoja paloja ;)



Pikkuista taiteilua!

Nuorena se pitää aloittaa...
Käsityökeskus Sigridissä alkoi keskiviikkona vauvojen taidekerho, jossa minä ja poikani (2kk) olemme ohjaajina.
Aivan mahtavaa! Huullaannuttavaa puuhaa!
Olen lähes menettänyt yöuneni kun suunnittelen tohkeissani kaikkia mukavia puuhia kerholle ja ihanille kerholaisilleni.
Mukana oli 4-9 kk:n ikäisiä pienokaisia sekä ekstrana yksi 2-vuotias joukossa. Ensimmäinen kerta kului isänpäivälahjoja puuhastellen, niistä en vielä kerro tässä vaiheessa tietenkään enempää, jotta yllätys ei mene pilalle. Kokeilimme myöskin ihan perinteistä maalailua, vauvaa kädestä kiinni pitäen. Syntyi hauskoja pieniä tauluja!
Kerho on nyt joulukuun puolivälin tienoille asti, joka toinen keskiviikko, mutta ajatuksissa olisi jatkaa taas alkuvuonna, jos vaan saan seurakseni muitakin kerholaisia vielä! Katsotaan...
Lupaan, että Sigridin blogista löytyy loppuvuonna yhteenveto kerhosta ja kaikesta mukavasta mitä puuhasimme, muistakaas käydä kurkkimassa: http://kasityokeskussigrid.blogspot.com/

Tästä taiteilusta innostuneena jatkoin puuhailuja vielä kotonakin. Teimme papalle isänpäivälahjaksi tyylikkään sienitaulun: käsistä tuli kanttarelleja, jaloista suppilovahveroita ja äiti hieman jatkoi taulua vesiväreillä maalaten.


















Käytimme painamiseen ihan tavallista askartelumaalia. Pidin vieressä vesikuppia, jossa heti pääsi pesemään tassut ja nassut. Hyvin sujui, eikä pikkuisen kädet ja jalat pinttyneet väristä ollenkaan.

Mitähän kivaa seuraavaksi keksitään... :)