Kuvataidekoulun pimiön kaapissa olisi kemikaalit odottamassa...
Esittelen teille lyhyesti kaksi mielenkiintoista, itselle tärkeää vedostustekniikkaa:
Syanotypia ja Van dyke brown. Vanhoja tekniikoita, joista löytyy suomenkielistä tietoa kovin vähän. Englanninkielentaitoiset löytävät paljonkin tietoa netistä. En kuitenkaan lähde tässä sen kummallisemmin teko-ohjeita sanelemaan, sen verran monivaiheisia tekniikat ovat. Kysyä saa toki lisää, jos kiinnostus heräsi!
Syanotypia- eli sinikopiotekniikka on vanha vuodelta 1842 peräisin oleva valokuvatekniikka. Syanotypia perustuu kahteen rautasuolaan, jotka yhdistetään ja valotetaan UV-valolla (UV-lamput, aurinko). Valottamisen tuloksena syntyy preussinsininen pigmentti, joka on hyvin säilyvä (ei vesiliukoinen, valoa kestävä) Syanotypiatekniikkaa kutsutaankin siitä syystä myös aurinkokuviksi.
Tietopaketti synaotypiasta löytyy täältä: http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/valokuvauksen_tyopajat_2005/materials/syanotypia.pdfVan dyke Brown-tekniikka on saanut nimensä kuviin syntyvästä samanlaisesta ruskeasta sävystä, jota käytti aikoinaan taidemaalari Van Dyck öljymaalaustöissään. Tekniikka on hyvin samankaltainen kuin syanotypia: akvarellipaperille levitetylle seokselle valotetaan kuva negatiivin läpi käyttäen UV-valoa. Vedos syntyy rauta- ja hopeasuolojen avulla.
Itselläni valotuskäytössä on ollut kirpparilta löydetyt solariumit. Hintaansa nähden oikein käteviä laitteita kyseiseen tarkoitukseen, sillä edullisin löytö, puolivartalosolarium taisi maksaa jopa 2 €.
Lisää vedostustekniikoista täältä: http://193.166.40.90/
Ja kemikaalit saapi hankittua täältä: http://hopeavedos.fi/
Esimerkkejä vedoksista, omia tekeleitä vuosilta 2009-2010
 |
| Tämä on syanotypia, joka on sävytetty teellä, siitä ruskea sävytys... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti