11092011

Niin kuin me olisimme
yhdessä nähneet kauneuden
jo kauan sitten
ja viimein päässeet siitä iloitsemaan
kun sinä synnyit.
Niin selvää meille kaikki,
niin tuttua,
niin jännittävää ja hauskaa.
Kauneus on maa ennen meitä,
me muistamme sen oikein hyvin
ja sinne yhä
pujahdamme salaa aikuisilta.
Siellä kulkevat lapset ja mummot
käsikädessä
ikivanhojen puitten alla,
siellä he ilmaantuvat
sukupolvi toisensa jälkeen
piristämään maailmaa,
sen synkkää ja ikävää
hetken kestävää-elämää,

liehu lapsi, hypi mummo
on riemun raikkahin aika.

Eeva Kilpi

***
Tehdään lapselle laulu.
Lauletaan taivaasta,
merestä, maasta ja puista,
tästä kaikesta,

         joka meitä ihmisiä täällä ympäröi.
 Lauletaan äidinmaidosta,
jota lapsi juuri söi.

Tehdään lapselle laulu,
lauletaan tuu, tuu, tuu.
Lauletaan aurinkolaulu
ja lauletaan täysikuu.

Lauletaan perhosesta,
joka ilmassa ilakoi
ja kivistä joiden laulu
meren rannalla hiljaa soi.
Jukka Itkonen

***
Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi.

Miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä
valoa viattomuutta
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.

Elämä
pitele hellin lujin käsin aarrettasi.
Varo pudottamasta sylistäsi
tomuiselle kiviselle tielle
ennen kuin nämä
nauravat ruusuvarpaat
valmiit vahvat
hyppimään kiipeilemään kivien yli.
Innolla. Ilolla.
Maaria Leinonen

***
Näetkö? Nuo sormet pienet liikkuvat,

liikkuvat unensa lävitse.

Ne ehkä kertovat jotakin,

kertovat jotakin tarinaa

vailla loppua, vailla alkua, ne ehkä kertovat

mitä aikaisemmin päivällä tapahtui, tai

kymmenen sukupolvea sitten.

Huoleti ne hypistelevät maailmaa,

ottavat sen ja pudottavat pois.

Hypistelevät sydäntä,

sen sydäntä joka nyt juuri sattuu katsomaan.

Ottavat sen. Pudottavat pois.
Lassi Nummi

 

***
<3

Ihana syksy!

Sain eilen puhdin taas kurkistella puutarhaani ja sen antimia. Se on nyt ollut hieman retuperällä erinäisistä syistä johtuen, lähinnä omasta laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta.

Tässä pieniä kuvaherkkuja syksyn antimista, resuiselta kasvimaalta ja huonosti kastelluilta ruukuilta :)

Viime vuoden keväällä perustin meidän kotipihaan sydämen muotoisen kasvimaan. Ensimmäisenä vuonna siellä oli mansikkaa, salattia, ja tomaattia.

Tänä vuonna mansikkasato jäi vaisuksi, mutta toinen puolisko tuotti herneitä, sipulia, porkkanaa, tilliä ja persiljaa. Retiisit ja ruohosipulit eivät menestyneet laisinkaan.
Kasvatin ensimmäistä kertaa porkkanaa, eikä todellakaan tullut mieleeni maan harvennus, joten sato on melko persoonallisen näköinen ;)

Viime vuonna istutettu pensasmustikka tuotti ensimmäistä satoa tänä kesänä! Muutama marja aina kerrallaan, mutta oiva pieni suupala kuitenkin.

Meidän pihalla on näiden istutuksien lisäksi runsashedelmäiset omenapuut sekä mahtava luumupuu, joka tuottaa pieniä makeita "karkkeja".

Laitoimme myös chiliä ja tomaattia ruukkuihin, sato vasta kypsymäisillään! Keittiön ikkunalla basilika ja oregano eleli omaa elämäänsä, tänään pilkoin kuivuneet oksat suoraan ruokaan...

Bon apetit!